Vihastusta ja ihastusta

Viikonloppu hurahti nopeasti nauttiessa elämästä. Sunnuntaina kävimme Heinin ja Annin kanssa laittamassa hiukset Kenian tyyliin. Kaikki paikalliset sanovat, että nyt näytämme fiksuilta (smart), mitä sitten tarkoittavatkaan sillä. Maanantaina meillä piti olla iltapäivällä tunti trooppisista sairauksista, mutta sekin peruuntui, joten maanantaistakin tuli vapaa päivä. Eilen kävimme tutustumassa Kakamegan sairaalaan, jonne menemme Virpin kanssa tekemään harjoittelua. Tutustumisen jälkeen meidän piti mennä katsomaan Crying Stonea, mutta reissu peruuntui sairastumisen vuoksi. Eiköhän sinnekkin ehditä vielä vaihdon aikana.

Viime päivät ovat kuluneet lähinnä hermoromahduksen partaalla. Kaikki on hyvin, eikä vaihdossa itsessään ole mitään vikaa. Netti vain takkuilee sairaasti ja ikävöidessä netin toimimattomuus tuntuu ylivoimaisen vaikealta. Nyt netti on tosin toiminut jo muutaman tunnin sairaan hyvin, kiitos Denniksen. Dennis on tuutori, joka tuli moikkaamaan meitä tänne Kamadepiin tänään. En ymmärrä, miten yhden ihmisen iloisuus voi tarttua niin. Dennis vielä sattui olemaan tietotekniikan insinööri (tai jotain vastaavaa) ja korjasi minun netin muutamassa minuutissa. Mikä pelastus!

Tänään on ollut muutenkin ihan mielettömän ihana päivä! Meidän orientaation aikatauluunki suunniteltu reissu Kakamega Forestiin oli tänään. Reissulla kiipesimme 1700-1800 metrin korkuiselle vuorelle, josta näki Kakamegaa ja sademetsää. Kakamega on suunnilleen puolentoista kilometrin korkeudella merenpinnasta. Näkymät vuorelta olivat mielettömät. Mielettömyyttä lisäsi se, että olin useaan otteeseen jo luovuttamassa. Olo alkoi olla huono keskipäivän kuumudessa sekä ohuessa ilmassa ja kunto meinasi loppua. Oloa ei helpottanut sekään, että maha oli aamulla sekaisin ja aamupala oli turhan kevyt. Mutta suomalaisella sisulla ja muutamalla ärräpäällä sitten kiikuin vuoren huipulle. Harmi vaan, että maisemat eivät tallentuneet yhtä upeina kameralle.

Teeviljelmä 

Teeviljelmä ja papaya-puu

Teen? kuljetusta

Todisteita muista suomalaisista

Kävely olikin aika tarkalleen kolmen tunnin mittainen

Maabanaani, kuulemma apinoitten suosiossa

Reissun aikana bongattiin apinoita ja ihailtiin perhosia.

Tämä päivä on kokonaisuudessaan ollut pitkälti pinnan venytystä ja itsensä voittamista. Näin palkitsevia päiviä voisi olla useamminkin. Nyt nukkumaan ja haaveilemaan. Usiku mwema!