Sataa, sataa ropisee. Pili pili pom!

Aurinkoa riitti aikansa ja nyt on sateen vuoro. Sadekausi on tullut Keniaan. Annetaanpa kuvien puhua puolestaan. Kuvat on otettu sairaalalta, kun jäimme odottelemaan sateen loppumista.

Ja sateen jälkeen ei ole aina niin poutasää..

Mutta onneksi hätä keinot keksii.. ;)

It's Safari time!

Paljon olisi taas asiaa, mutta tuntuu ettei pysty jäsentämään kaikkea tähän tekstiin. Omapa on tyhmyys, kun en ole päivittänyt blogia aikaisemmin. Taidanpa jakaa tekstin useampaan postaukseen.

Tällä hetkellä istun bussissa ja sitä olen tehnyt viimeiset 7 tuntia. Veikkaan, että matkaa on vielä jäljellä parin tunnin edestä. Matka on sujunut yllättävän kivuttomasti tähän asti ja toivotaan, että loppumatkakin sujuu. Senkin voisi tietenki kertoa, että minne ollaan menossa. Lähimmät tietävätkin, että meitä kutsuu Nairobi, josta starttaamme huomenna aamulla neljän päivän kestävän safarin. JEEEE!

Huomen aamulla reissumme alkaa matkalla Narokiin, jossa syömme lounaan. Lounaan jälkeen ajamme Maasai Maraan, jossa vielä samana päivänä menemme safariajelulle. Jonkin näköisessä leirissä yöpymisen jälkeen vietämme päivän Maasai Maran game drivella. Nukumme toisen yön vielä leirissä ja aamulla suuntaamme matkan kohti Nakurua, jonne saavumme myöhään iltapäivästä. Nakurussa saadaan jälleen ruokaa. Yövymme yön jossakin Nakurun hotelleista. Hotelliyön jälkeen heräämme viimeiseen safaripäivään, joka vietetään Lake Nakurun kansallispuistossa.

Keskiviikkoillan ja torstaipäivän vietämme vielä Nairobissa, jonne safarireissumme päättyy. Perjantaina on taas vuorossa 9 tuntia bussissa, suuntana tuttu ja turvallinen Kakamega. Nairobissa on luvassa shoppailua ja kaupunkiin tutustumista sekä RENTOUTUMISTA. Nimittäin vaikuttaa siltä, että nyt jo puutuneille istumalihaksille ei ole helpotusta pariin päivään. Btw, just vasta bongattiin muutama seepra tien vierellä !! ;)

Bussimatkalla näimme myös ensimmäisen kolarin jälkimainingit koko Kenian reissun aikana. Siis semmosia pikku kolauksia parkkipaikoilla ollaan nähty, mutta tämä kolari oli ihan kovan luokan sellainen. Tässä vähän "todistusmateriaalia":

Tositoimet

Maanantaina siirryttiin sitten synnärille! Vaikka vielä maanantaina ei päästy tositoimiin niin kuitenkin ehkä jotakin opittiin. Vietettiin maanantaipäivä Oulun synnytysvastaanottoa vastaavassa vastaanotossa. Päivän aikana opittiin paljon paikallisesta kirjaamistyyleistä. Lyhenteet täällä ovat niin in ja voin kertoa, että suomenkielisenä englanninkielisten lyhenteiden kääntäminen hieman vieraasta sanastosta voi olla joskus vähän haastavaa. Olen sitä mieltä, että meidän olisi pitänyt aloittaa harjoittelumme tällä vastaanotolla, sillä olisimme antenataaliosastollakin ymmärtäneet potilaiden tilanteista PALJON enemmän. Vastaanotolle tulevat kaikki raskaana olevat naiset, joilla on jotakin ongelmia raskaudessa tai joiden synnytys on käynnistynyt.

Tiistaina meidän piti siirtyä "loogisessa" järjestyksessa tutkimustilaan, jossa naisille joiden synnytys on käynnistynyt tehdään perustutkimuksia. Näitä ovat mm. sisä- ja ulkotutkimus sekä sikiön sydänäänten kuuntelu kätilötorvella. Mutta kuten maassa on tapana, suunnitelmat muuttuivat. Aamupäivällä ei ollut suuremmin potilaita ja tuntui jälleen kerran, että olimme seinäruusuina, vaikka tässä maassa länsimaalainen ei koskaan ole vain seinäruusuna. Aikamme pyörittyämme osastolla kirurgi huikkasi meille että "would you like to scrub in?". Meiltä ei tarvinnut kahteen kertaan kysyä. Menimme sukkana vaihtamaan leikkaussalivaatteet päälle. Täällä on vähän vanhanaikainen tapa vaihtaa kengätkin leikkaussaliin mennessä. Sen ymmärtäisi jos kengät vaihdettaisi ovella leikkaussaliin mentäessä ja heti sieltä tultaessa, mutta kun niillä salikumppareilla kuljetaan ympäri osastoa...

Viimeisintä salimuotia. Huomaa reikä!

Myssyt ja maskit ovat kankaisia eli siis monikäyttöisiä!

Ja salivaatteet kuivataan näin (todennäköisesti pestään myös käsin)

Lounastauko ulkona. Kyllä kelpaa!

Tiistaina näimme myös ensimmäisen paikallisen synnytyksen, jonka opiskelija hoiti. Eppari leikattiin, vaikka meidän mielestä sille ei olisi ollut edes tarvetta, ei ainakaan vielä siinä vaiheessa synnytystä...

Tiistain jälkeen päätimme, että aloitamme päivämme muutaman tunnin myöhemmin ja pidennämme päivää puolestaan iltaan. Tämä sen vuoksi, että tulimme siihen tulokseen, että aamuisin ei oikein tapahdu mitään. Päätös sopii tälläiselle aamutorkulle vallan mainiosti. Ehtiipä tässä aamulla jopa bloggaamaan ;)

Keskiviikkona pääsimme myös katsomaan sektiota. Ihan tavallinen sektio tuntui olevan, siihen asti kunnes vatsasta syntyi 5.2 kg painava vauva.

Kirurgi halusi posettaa leikkauksen jälkeen ;)

Operation theathre

Ja seuraavat kuvat järkyttävät söpöydellään <3

Täällä lapset ovat samalla lämpöpöydällä. Eivät olleet siis sisaruksia...

Samat söpöläiset <3

Eilen hoidin ensimmäisen synnytykseni yksin. Ihan mieletön kokemus oli! Jäin koukkuun. Lapsi syntyi normaalissa takaraivotarjonnassa. Pään synnyttyä napanuoraa tarkistaessa vastaan tulivat pienet sormet. Äidillä väliliha säilyi ehjänä. Repeämä tuli sisempään labiaan. Jälkeiset syntyivät hyvin ja ehjinä. Ja se rakkauspakkaus, mikä sieltä syntyi:

Ensimmäinen maailmaan saattamani vauva

Viime viikon vaalit ja vesisateet

Viime viikon teemana tosissaan olivat vaalit ja vesisateet. Äänestyspäivä oli maanantaina ja useiden laskentayritysten ja sekavuuksien jälkeen perjantaina Kenia sai presidentikseen Uhuru Kenyattan, Kenian ensimmäisen presidentin Jomo Kenyattan pojan. Sen pituinen se. Vieläkin sanan vaalit kuulessani alkaa melkein savu punoa korvista. Menetettiin nimittäin vaalien takia viikon harjottelutunnit, vaikka alunperin meidän piti olla vapaalla ainoastaan maanantai ja tiistai viime viikolta.

Viikolla myös satoi ja ukkosti koko tämän puolentoista (!) kuukauden edestä. Sateiden ja ukkosmyrskyn aikana saatoin löytää itsestäni jälleen pienen lapsen, joka kesäisin Suomessa kaatosateiden tullessa juoksi ulos t-paita sekä pikkarit päällä ja pyöri ympyrää kädet levällään kasvot kohti taivasta. Sen verran olen vissiin aikuistunut, että olin pukeutunut ihan normaaleihin vaatteisiin ja otin mukaan myös sateenvarjon. Ja onhan tuo kaatosade vähän erilaista täällä kuin siellä Suomessa. Nimittäin parhaimmillaan vesi virtasi teillä nilkkoihin asti ulottovina puroina. Salamat olivat upeita ja sateen jälkeen oli ihana hengittää puhdasta hiekkapölytöntä ilmaa.

Yhtenä päivänä tein myös aasialaista ruokaa ja voin sanoa, että oli sairaan hyvää! Kotona käytän yleensä valmista punaista currytahnaa, mutta koska metsästyksen jälkeen sitä ei löytynyt kaupoista, päädyin tekemään kaiken alusta asti. Ja niin tulen kotona tekemään myös jatkossa, sillä ruoasta tuli niin paljon parempaa! Vähän tunnelmia ruoanlaiton aikana:

Huomatkaa kahvipannu! <3

Kuinka saisin rikki kookosmaitopurkin? Dennis ja huono poseraaja

Sairaan suuri yöperhonen hämmensi vähän tilannetta

Valmista tuli kaikesta huolimatta

Tähän lopuksi voisin antaa sellaisen vinkin, että jos joskus pilkotte chilejä älkää unohtako kumihanskoja kotiin! Nimittäin sen illan ja seuraavaan yön kädet olivat "hieman" tulessa.

Ensimmäinen harjoitteluviikko

Joo tiedän, olen ollut ihan sairaan laiska tämän blogin kirjottamisessa. Viimeksi kirjoitin meidän ensimmäisestä ei niin hyvästä kosketuksesta harjottelupaikkaamme. Onneksi viime viikon muut harjottelupäivät sujuivat huomattavasti paremmin. Tiistaina pääsimme jo varsinaisesti tutustumaan antenataaliosastoon MMUSTin sairaanhoitajaopiskelijan avustuksella. Täällä on joskus tapana, että vanhemmat opiskelijat opettavat nuorempia. Säästöä! En tiedä olimmeko Virpin kanssa nuorempia kuin tämä opiskelija, mutta joka tapauksessa olimme hyvin kiitollisia siitä, että edes joku otti meidät vastaan ihmisinä. Ja saatoimmepa uskaltaa kysyä muutaman kysymyksenkin. Ja kuuntelimme ekat sydänäänet kätilötorvella! Ei ollu maailman helpointa..

Tiistai hurahti siis vielä tutustuessa ja keskiviikkona pääsimmekin jo asiaan. Täällä aamuvuoron työjärjestys menee jotenkin näin. Aamulla otetaan vastaan raportti yövuorolaiselta ja kirjataan käsin jotakin potilaan papereihin. Meille ei ole vielä selvinnyt, mitä ja miksi aamuvuorolainen kirjaa jotakin ylös vaikkei ole vielä edes nähnyt potilasta. Ehkä se tässä vielä selviää. Raportin jälkeen lähdetään sitten "hoitamaan" potilaita. Toisin sanoen tuo hoitokierros sisältää lakanoiden vaihtoa, kuulumisten vaihtoa swahiliksi sekä yleistä sähläystä. Lakanoiden vaihtoa seuraa lääkkeiden jako, joka tehdään hyvin mielenkiintoisella tavalla. Ehkä meillekin vielä joku päivä selviää, että millä logiikalla lääkkeet oikein jaetaan. Osalla potilailla on omia reseptillä ostettuja lääkkeitä ja osan lääkkeistä "talo tarjoaa". Lisäksi täällä lääkkeiden jaosta ja aseptiikasta ei oikein voi edes puhua samassa lauseessa.

Lääkekärry

Jossain välissä aamuvuoroa lääkärit kiertävät kaikki potilaat ja määräävät heille mahdollisesti kokeita, lääkkeitä yms. En tiedä, että miten vuoro siitä vielä jatkuisi, sillä olemme joutuneet lähtemään kesken aamuvuoron ehtiäksemme bussiin. Koulu siis järjestää meille kuljetuksen sairaalaan ja sieltä takaisin. Keskiviikkona pääsimme ihan kunnolla tositoimiin, vaikka hommat eivät tuohon raskaana olevan perheen kätilötyöhön ihan kuuluneetkaan. Eräs kaksosia odottava äiti vietiin sektioon ja meidän tehtävänä oli ottaa vauvat vastaan. Hieman vastaanotosta myöhästyttiin, sillä ei nähty vauvoja ihan minuutilleen vastasyntyneinä, mutta päästiin kuitenkin punnitsemaan vauvat ja klamppaamaan navan. Täällä vauvoille laitetaan myös jotakin silmägeeliä. Senkään arvoitus ei ole meille vielä selvinnyt, vaikka asiasta kysyttiinkin. Vauvojen mittaus ei myöskään ole niin tarkkaa. Vauvoista ei nimittäin mitattu muuta kuin paino ja sekin 100 gramman tarkkuudella. Ei kaikki ole niin justiinsa!

Keskiviikkona jouduimme myös vähän surullisen tehtävän eteen. Toinen äiti meni myös sektioon ja olimme Virpin kanssa ottamassa vastaan myös tätä vauvaa. Täytyy sanoa, että onneksi olimme juuri koulussa ennen Keniaan lähtöä Synnyttävän perheen kätilötyön kurssilla harjoitelleet vastasyntyneen virvottelua ja elvytystä. Valitettavan nopeasti taidot tulivat tarpeeseen. Vauvan tuotiin salista vastasyntyneiden hoitotilaan leikkaussalin työntekijän toimesta. Näimme vauvan elottomuuden ja menimme Virpin kanssa hoitajan avuksi. Varmaankin noin 20 minuuttia virvoiteltiin ja stimuloitiin vauvaa hengittämään. Keinot alkoivat loppua siinä vaiheessa kun happea annettiin vauvalle kahden litran virtauksella happiviiksillä. Hengitysteitä imettiin käsin pipettityylisellä vehkeellä. Lopulta löysimme itsemme virvottelemasta vauvaa kahdestaan viiden muun opiskelijan seuratessa vierestä suu ammollaan ja näpsiessä kuvia kännykällään. Kyllä, näin voi käydä vain Keniassa! Olin niin hämilläni tilanteesta, etten tajunnut edes miettiä mitään appgareita. Mielessä pyöri vain ajatus siitä etten halua nähdä kolmantena harjoittelupäivänä käsiini kuollutta vauvaa. Ja niin kliseiseltä kuin kuulostaakin taisinpa muutaman kerran ääneen sanoa, että uskallatki kuolla siihen. Vauva ainakin toistaiseksi jäi henkiin. Tiedä sitten millaisia vaurioita voi noin pitkästä hapettomuudesta seurata. Ehkä sen vain aika näyttää. Lapsen veimme jonkin näköiselle lasten teho-osastolle. Seuraavana päivänä katsoimme äidin  papereista, millaiset pisteet vauva oli saanut. Jos en väärin muista pisteet taisivat olla 7/8/10. Sitä uskomattomuuden tunnetta ei voi edes sanoin kuvailla. Mietimme Virpin kanssa, että jos olisimme antaneet pisteet, yhden minuutin iässä vauva olisi saanut ehkä 1 tai 2 pistettä.

Antenatal Ward

Torstaina oli onneksi vähän vähemmän raskas päivä. Päivä meni rauhallisesti ja opettelimme mm. paikallisen tavan pistää i.m. -lääkkeitä sekä laimentaa ja tiputtaa i.v. -lääkkeitä. Aseptiikasta ei taas juuri voida puhua. Puhtauden tasosta kertoo esimerkiksi se, että tippaletkustoon kuuluvalla neulalla lävistetään tippapullon yläosa. Ilmeisesti neulan tehtävänä on toimia ilmastointina, sillä ainakaan tuo nesteensiirtoletkustossa tippakammion yläosassa oleva ilmastointiaukko ei ole riittävä...

Sairaalan yleinen vessa. Myös antenataaliosaston vessat olivat tuota reikä lattiassa tyyliä. Täytyy nostaa hattua paikallisten naisten tasapainolle.

Valelääkäri?

Päivän päätteeksi on aina helppo hymyillä

Perjantaina koulu sulkeutui viettämään vaaliaikaa ja mekään emme menneet harjoitteluun. Vapaata on ollut tähän asti ja näyttää että loppuviikkokin on vapaata... Aika näyttää ;)