Mutta siis kuluneesta viikosta. Virpin kanssa olemme kahteen otteeseen käyneet reissun Kisumussa. Ensimmäisellä reissulla veimme Heinin sairaalaan ja toisella reissulla haimme hänet sieltä. Kotona ei olla sitten huolissaan. Heini on jo täällä Kamadepissa hyvässä voinnissa. Videot, jotka olisin tähän blogitekstiin liittänyt olisivat olleet tuolta matkalta. Joitakin kuvia reissulta kyllä on, mutta ne ovat vielä kamerassa odottamassa siirtoa koneelle. Niistä ehkä huomenna.
Arkiviikko meni muuten itse kullakin sairastellessa ja tällä kertaa ongelmana oli maha. Olemme Virpin kanssa vuorotellen vetäneet vessanpyttyä. Ilmeisesti se alkuviikon kuume liittyi näihin vatsaoireisiin, eikä siihen malariaan, jota kyllä osasimme epäillä. Nyt kuitenkin koen olevani jälleen täysissä ruumiin ja sielun voimissa (jos tuota jälkimmäistä olen ikinä ollutkaan) ja olen pystynyt nauttimaan lämmöstä, maisemista, ihmisistä, kulttuurista jne. Ruskettunutkin olen valtavasti. Ette kuulkaa tunnista minua enään kun tulen vajaan kolmen kuukauden päästä takaisin keväiseen Suomeen.
Eilen menimme Virpin ja Annin (Heini jäi vielä keräämäään voimiaan huoneeseen) kanssa Golf-hotellille tapaamaan kaupunkiin tullutta opettajaamme. Valitettavasti meillä ei ollut hänelle hirveästi kerrottavaa viime viikon oletetusta orientaatiosta, vaikka toisaalta kerrottavaa piisasi mm. sairastamisesta, terveydenhoidosta, sairaalasta ja erinäisistä oireista. Opettajan kanssa pohdimme tulevaa orientaatioviikkoa sekä harjoittelupaikkoja lomareissuja unohtamatta. Vietimme Virpin kanssa lopun päivää sekä sunnuntain Golf-hotellin altaalla uimassa ja aurinkoa ottaessa.
Vaikka virsi alkaa olla jo vanhentunut, mutta huomenna sitten mennään kouluun ja vaikka ihan läpi harmaan kiven, jotta sinne päästään. On pakko päästä arkeen kiinni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti