keskiviikko 13. helmikuuta 2013

No nyt sitä orientaatiota!

Eilen menimme koululle jo kahdeksaksi ja sillä kertaa en ainakaan itse hirveästi odottanut päivältä. Näköjään sanonta pessimisti ei pety piti paikkaansa eilen, sillä puolen tunnin sisällä istuimme Skills Lab -luokassa spookien nukkejen ja hoitovälineiden keskellä kuuntelemassa luentoa optometriasta ja näkötieteestä Keniassa. Meidän kaikkien ilmeet olivat varmasti näkemisen arvoisia, kun tajusimme, että tämä luento todellakin on optometriasta. Jos joltakin on nyt mennyt ohi, niin kertauksena sen verran, että meitä vaihtareita on täällä kaksi kätilö- ja kaksi sosionomiopiskelijaa. Edelleenkään emme tiedä, mikä tarkoitus luennolla oli. No ei ainakaan tarvinnut istua vain tyhjänpanttina odottamassa, että jotakin tapahtuu.

Onneksi optometrian luento oli pian ohi ja pääsimme varsinaiseen asiaan. Katolinen Isä Kizito kertoi meille Kenian kulttuurista. Ainakin minulle itselle tiedon saanti kenialaisesta kulttuurista oli helpotus, sillä monet mietityttäneet asiat selkiytyivät. Ainakin nyt tietää, miten itse käyttäytyä tässä vieraassa kulttuurissa. Kävimme katsomassa Isä Kiziton tuorehkoa kirkkoa ja kotia, jossa meille ystävällisesti tarjoiltiin teetä ja mehua. Teki mieli kysyä Kiziton mielipidettä Paavin eroamisesta, mutta toisaalta, en tiedä olisiko se ollut veitsen kääntämistä haavassa, joten päätin olla hiljaa sen asian suhteen. Teen jälkeen menimme vielä käymään katolisen kirkon orpokodissa ja päiväkodissa, joissa koin jotakin sellaista, jota ei voi edes sanoin kuvailla. Jokainen orpokodin lapsi oli niin onnellinen. Kaikki lapset halusivat kätellä ja tervehtiä jokaista meistä. Kuvia en edes hoksannut ottaa. Nappasin muka kamerankin laukusta, mutta tilanteesta häkeltyneenä kuvat jäivät ottamatta. Suunnitelmissa on, että palaamme orpokotiin myöhemmin vapaa-ajalla auttamaan lastenhoidossa, joten kuvia on vielä jossain vaiheessa tulossa.

Orpokotikäynnin vuoksi meiltä jäi koulun rehtorin Dr Okothin Stress Management -luento välistä. Toisaalta harmittaa, mutta toisaalta orpokotikäynti oli ihana. Sitäpaitsi tuossa vaiheessa meille ei oltu vielä annettu orientaatioviikon lukujärjestystä, joten meillä ei ollu tietoa siitä, että skipattiin joku olennainen luento. Iltapäivällä meillä oli vielä swahilin kielen oppitunti. Oli kiva huomata tunnilla, että opettaja käyttää oppimateriaalina samaa nettisivua, josta olen itsenäisesti opiskellut kieltä ennen vaihtoa. Tunnilla opettelimme tilamaan aamiaista ja kertomaan, että olemme menossa Sirisiaan. Kävimme myös läpi swahilin kielen aakkoset. Perusteista siis lähdetään.

Kuvia Skills Lab -luokasta:





Spooky doll I



Spooky doll II


Tänään kävimme tutustumassa Sirisiassa paikalliseen sairaalaan ja tulevaan asuntoomme. Reissusta lisää ehkä huomenissa. Orientaation aikataulu on seuraavanlainen:




5 kommenttia:

  1. Mukava huomata, että välineistö on kuitenkin melko nykyaikaista ja ihan samanlaisia osa ku meillä täällä Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. unohdinpa nimeni... Siis Terveiset Päiviltä.

      Poista
  2. Oli kyllä yllättävän samanlaisia. :) Täytyy vain toivoa, että ovat ahkerassa käytössä :)

    VastaaPoista
  3. Kiva lukea selviytymisestä maailmalla! Aikakäsitys ja ihmiskäsityskin hiukan erilainen kuin valkoisten maailmassa, joten siis terveellinen reissu :) Kertokaahan Marylle lämpimät terveiset ja että odotan häntä taas Suomeen! Ja voitte sanoa, ettei Raahen synnytysosastoa enää ole...

    Antoisia päivä (ja öitä....)!
    Ja hyvää Ystävänpäivää näin suomalaisittain!
    Ulla

    VastaaPoista
  4. Aikakäsitys on todellakin erilainen ja vähän muutenkin koko elämän käsitys :D Mutta tosiaan tekee hyvää nähdä vähän millaista muualla on. Varmastikin tullaan uudistuneina ihmisinä takaisin Suomeen. Vein Marylle terveisiä tänään. Hän halusi kertoa takaisin terveisiä ja harmitteli sitä, ettei pääse käymään vähään aikaan Suomessa.

    Lämpimää kevätaurinkoa sinne Suomeen!

    VastaaPoista