1. päivitys Keniasta

Kohta on jo toinen päivä Keniassa takana. Matkaan siis lähettiin perjantaina klo 6.45 Oulun lentokentältä. Matkasta ja ajasta täällä on ihan sikana kirjoitettavaa, joten toivottavasti muistan kaiken oleellisen ja jaksatte lukea. Oulusta siis lähdettin perjantaina kohti Helsinki-Vantaata. Jännittävintä matkassa oli laukun punnitus lähtöselvityksessä. Siitä selvitettiin tuloksella 20,7 kg, joka onneksi meni läpi niin täällä Suomessa kuin muissakin lähtöselvityksissä.

Helsinki-Vantaalta lähdettiin kohti Nairobia Turkin Istanbulin kautta. Tässä vaiheessa matka vielä sujui kohtuullisen kivuttomasti ja hauskaa oli. Istanbulin kentällä odotettiin jännityksellä ja mielenkiinnolla lentoa Nairobiin. Tällöin ainakin minulla henkilökohtaisesti matka alkoi konkretisoitua. Matka Nairobiin suijui yllättävän rennosti huolimatta siitä, että olin nukkunut viimeksi torstaina klo 10.00. Sainpa jopa pilkittyä matkalla parisen tuntia samalla kun kuuntelin lentokoneen viihdejärjestelmästä afrikkalaista musiikkia ja virittäydyin tunnelmaan.

Nairobissa oli tosiaan yö kun päästiin kentälle. Ensimmäisenä koneesta astuttuamme saimme viisumilaput täytettäviksi. Voin kertoa, ettei ollut maailman helpointa väsyneenä. Meistä otettiin kuvat viisumin hakemisen yhteydessä ja jälkikäteen peiliin katosottuani totesin, että täytyy taitava olla, jos meinaa tunnistaa saman ihmisen siinä kuvassa ja "normaalitilassa". Hyvä oli ettei myöhästytty Kisumun lennolta. Eräs paikallinen mieshenkilö sanoi, että lähtöselvitykseen pääsee vasta klo 6.00 (meidän lento lähti klo 6.30). Istuimme kahvilassa odottelemassa lennon lähtöa ja päätin, että menemme tarkistamaan onko tosiaan totta, että lähtöselvitys aukeaa vasta puolta tuntia ennen lennon lähtöä. Onneksi mentiin, sillä lähtöselvitys oli auki ja saatiin itsemme lennolle viimeisillä minuuteilla. Kisumun lento oli nopea ja turvallisen oloinen, vaikka lennettiin kyseenalaisen tuntoisella lentoyhtiöllä. Turvallisuus ei näytä olevan täällä prioriteetti numero yksi. Lentokentältä ostetut ja avatut 1 litran vesipullot menivät turvatarkastuksessa läpi, vaikka kysyimme, että onko totta, että voimme viedä ne koneeseen ja lentokoneessa käsimatkatavaramme eivät mahtuneet liian pieniin tiloihin, joten saimme pitää niitä jalkatiloissa, vaikka istuimmekin eturivillä.

Kisumuun tultuamme odottelimme hetken ensin sosionomiopiskelijoita ja sitten Masinde Muliro University of Science and Technologyn (MMUST) bussia (matatua?), jonka oli tarkoitus olla meitä vastassa. Olimme asennoituneet siihen, että bussi tulee olemaan myöhässä ja siksi se tulikin yllättävän nopeasti. Matkaan Kakamegaan meni noin 45 minuuttia ja ne 45 minuuttia olivat kieltämättä koko matkan hirveimmät ja ihanimmat. Kuski ajoi yllättävän taitavasti, jos niin voi sanoa. Ohitukset tehtiin hyvin tipalla, mutta toisaalta kertaakaan ei kolahtanu. Paikallisilla täytyy olla tosi hyvä luotto toisiinsa, jotta pystyvät ajamaan nuilla teillä. Ihaninta automatkassa oli tunnelma, joka välittyi heti ajon ensimetreillä. Maisemat olivat kuin television dokumenteista. Kaikki kulki omalla tavallaan vilkkaasti, mutta kuitenkin niin rauhallisesti. Jollain tavalla oli sanoinkuvaamaton tunne siitä, että oli tullut kotiin.

Pääsimme "turvallisesti" perille hotellille, söimme aamupalaa ja asetuimme taloksi. Hetken päästä lähdimme ostamaan meille nettikortit ja niihin surffailuaikaa, joka onkin sitten oma tarinansa sekä kävimme kaupassa ostamassa tarvittavia tavaroita sekä vettä. Asumme siis Kamadep Guest Housissa, joka ehkä Suomen standarteilla vastaa hyvin huonoa hostellia, mutta täällä kenties se on hyvän hotellin tasoinen. Ei kyllä tosiaan ole valittamista. Huone on vaatinut vähän korjailua, mutta kyllä täällä on silti mukavaa. KGH:n henkilökunta on ainakin tosi ystävällinen.

Tuo on meijän koti <3

ai eikö? no ei olekaan! Kämppäpostaus tulee myöhemmin...

Naapurin lehmät <3

Lehmät iltapäivälenkillä

Tänään kävimme kirkossa. Sinne meidät kutsui putkimiehemme John, joka kävi laittamassa meille vessanpönttöön rinkulan. John on myös kirkon pastori. Kirkkokäynnistä sen verran tässä, että saimme kutsun myös ensi sunnuntaille, jolloin meidän tulisi pitää kirkon jäsenille saarna ja esitellä meidän kirkonmenoja suomessa. Kirkon nimi oli Light World Church. Muut ottivat salaa kuvia (eivät kehdanneet ottaa niitä näkyvästi) samalla kun itse keskityin tyrehdyttämään valtaisaa nenäverenvuotoa, jota minulla ei ole ollut moneen moneen vuoteen. Oli kivaa olla sekä valkoihoinen ja vertavuotava tai tuppo nenässä kulkeva. Mutta ensi sunnuntaina menemme joka tapauksessa kirkkoon esittelemään ainakin meidän kirkonmenoja. Saarnasta en ole vielä niinkään varma :D Joka tapauksessa otan ensisunnuntaina kuvia ja josko saisin myös kirkon jäseniä kuviin.

Huomenna meillä on ensimmäinen päivä koulua, ja olo on kuin ekaluokkalaisella. Jännittää mutta toisaalta on myös innostunut olo. Sen vuoksi minulla ei ehkä vielä väsytä vaikka ollaankin jo herätty tänään kuudelta paikallista aikaa. Jos ihmettelette miksi, voisi puhelimen kellon asetuksien väärin laittamisesta löytyä vastaus. Virpi onneksi on nukkunut jo tovin aikaa ;) Palataan lähipäivinä, ja toivotaan, että saamme jotan informaatiota huomenna, emmekä joudu turhaan odottamaan.