Kätilönä Keniassa: Orpokoti

Viimesellä Kakamegan viikolla kävimme katolisessa orpokodissa. Se on sama, jossa kävimme silloin helmikuun alussakin. Enää en vain kuollaksenikaan muista sen nimeä (yllätys...). Alunperin idea orpokotivierailusta lähti Satulta ja Kaisalta, meitä edeltäneiltä vaihtareilta, jotka oman vaihtonsa aikana kävivät auttamassa orpokodissa. Meilläkin oli tarkoituksena käydä auttelemassa orpokodissa aina silloin tällöin, mutta se vain sitte kaiken tekemisen ja kiireen keskellä jäi. Nyt kuitenkin yritimme parhaamme ottaa kiinni menetetystä ajasta. Veimme mukanamme leluja ja tarvikkeita, joita tuollaisen lapsikatraan elättämiseen voisi tarvita. Kovin pitkäksi aikaa tavarat eivät riitä, mutta uskon, että pienestäkin on varmasti apua. Veimme myös Suomesta lahjoitettuja lastenvaatteita, joiden matka tänne Keniaan oli mutkikas ja turhan pitkä.

Virpi hoiti lahjoitettujen vaatteiden keräyksen ja Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKOlta saadulla apurahalla saatiin paketti lähetettyä Suomesta Keniaan. Kiitos OSAKO! Virpin vanhemmat laittoivat paketin postiin helmikuun puolenvälin paikkeilla ja Suomen postista sanottiin, että paketin pitäisi olla perillä viimeistään kahdessa viikossa. Kyseltiin sekä paikallisilta kavereilta että Kamadepin henkilökunnalta, miten täällä Keniassa tuo pakettien toimitus hoituu. Kaikki meille vannoittivat, että paketti tulee suoraan Kamadepiin aikanaan. Pakettia ei sitten ikinä kuulunut ja tulimme siihen tulokseen, että se on jäänyt jonnekkin välille. Noh, olisi pitänyt alunperinkin käyttää omia aivoja ja käydä sen kahden viikon jälkeen kysymässä postista, että onko pakettia tullut. Nimittäin, kävimme orpokotivierailua edeltävänä päivänä nakkaamassa postikortit postiin ja sanoin Virpille, että pitäisikö kuitenkin kysyä varmuuden vuoksi, olisiko heillä sitä pakettia siellä. Siellähän se paketti sitten meitä odotti. Oli vaan kiva maksaa reilun kuukauden verran säilytysmaksuja, jotka paikalliseen hintaan nähden olivat ryöstöä. Maksettiin 30€ ylimääräistä vain sen takia, että kukaan ei meille kertonut, että kannattee sieltä postista käydä kysäsemässä. Kaiken lisäksi paketti oli tullut suurin piirtein luvastussa kahdessa viikossa. Eikä siinä vielä kaikki, vaan postivirkailija kertoi meille vielä, että oli soittanut Kamadepin henkilökunnalle paketista ihan vaan sen vuoksi, että paketissa oli ollut vieraskielinen nimi. Ja hänen ei olisi todellakaan sitä edes tarvinnut tehdä! Sen jälkeen kun raahattiin se valtava laatikko postista (kannoin sitä paikalliseen tyyliin pikku matkan pääni päällä ja voitte vaan kuvitella kuinka paljon sain katseita :D), käytiin sanomassa pari valittua sanaa Kamadepin managerille..

Mutta asiaan! Orpokodilla meille esiteltiin uudelleen paikkoja. Jätimme tavarat odottamaan esittelyn ajaksi ja siinä sitte tuumailtiin, että onkohan lelut ynnä muut vielä tallella ko tullaan takaisin. Haluttiin nimittäin kuvata tilanne ja ennen kaikkea lasten ilmeet, kun pääsevät leluihin käsiksi. Esittelykierroksen jälkeen palasimme tavaroiden luokse, jotka olivat säilyneet koskemattomina, vaikka ympärillä pyöri muutama utelias silmäpari. Oli ainakin siihen astisista lapsista totteliaisimmat kenialaiset lapset! Nyt sitten niihin kuviin ja tunnelmiin. Itkuvaroitus!